Hyödyllisyysmalli on patentin tavoin yksinoikeus käyttää keksintöä ammattimaisesti. Hyödyllisyysmallilla keksintö saadaan suojattua nopeasti, sillä patenttivirasto tutkii hyödyllisyysmallihakemuksesta vain muotoseikat. Hyödyllisyysmallin voi saada tekniseen ratkaisuun, jota voidaan käyttää teollisesti. Myös kemialliset yhdisteet, ravinto- tai lääkeaineet ja mikrobiologiset keksinnöt ovat suojattavissa hyödyllisyysmallilla. Menetelmää tai käyttöä ei voi suojata hyödyllisyysmallilla. Suomessa hyödyllisyysmallin suoja-aika on 10 vuotta. Huomattavaa kuitenkin on se, ettei hyödyllisyysmallilainsäädäntöä ole kaikissa maissa. Esimerkiksi Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa ko. suojamuotoa ei ole. Keksintö on suojattavissa hyödyllisyysmallirekisteröintinä mm. Suomessa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Japanissa, Kiinassa, Taiwanissa ja Koreassa. Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei hyödyllisyysmallilainsäädäntöä ole harmonisoitu: kun Suomessa hyödyllisyysmallilta edellytetään matalampaa keksinnöllisyysvaatimusta kuin patentilta, Saksassa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaade on sama kuin patentilla. Mikäli hyödyllisyysmallirekisteröintiä on tarkoitus käyttää loukkausoikeudenkäynnissä, sen pätevyys on syytä selvittää etukäteen.

Malli (design; design patent) on teollisen muotoilun merkittävin oikeudellinen suojakeino. Muotoilu suojataan rekisteröimällä malli, jolloin mallioikeuden hakija saa vahvistettua itselleen yksinoikeuden muotoilemiinsa tuotteisiin. Mallisuoja estää mallin ulkomuodon kopioinnin. Euroopassa rekisteröity yhteisömalli (registered community design, RCD) on uudistettavissa viiden vuoden jaksoissa enintään 25 vuoden ajaksi. Rekisteröimätön yhteisömalli (unregistered community design, UCD) on suojattu kolmen vuoden ajan siitä päivästä, jolloin se on ensimmäisen kerran tehty tunnetuksi Euroopan unionin alueella. Suojaa ei voida jatkaa kolmen vuoden jälkeen. Euroopassa mallihakemuksen rekisteröinti on hyvin nopea prosessi, kun vain hakemuksen kuvat ovat oikein laaditut. Yhdysvalloissa mallisuoja (design patent) on voimassa 15 vuotta mallin myöntöpäivästä.

Tavaramerkki on tunnusmerkki, joka erottaa sen haltijan valmistamat tuotteet ja tuottamat palvelut muiden vastaavista. Tavaramerkki toimii siis erottamisvälineenä markkinoilla. Tavaramerkki antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita käyttämästä samaa tai sekoitettavissa olevaa merkkiä samankaltaisten tavaroiden tai palveluiden myynnissä ja markkinoinnissa. Tavaramerkki voi olla esimerkiksi sana, kuvio, iskulause, äänimerkki tai näiden yhdistelmä. Myös tavaran tai sen päällyksen muoto voi toimia tavaramerkkinä.

Armonaika tarkoittaa sitä, että keksijän, mallin luojan tai mallin oikeudenomistajan suorittamat julkistamistoimenpiteet 12 kk ennen patentti-tai mallihakemuksen tekemispäivää eivät muodosta uutuuden estettä keksinnön patentoinnille tai mallin rekisteröinnille. Koska kaikkien maiden patentti- tai mallioikeuslainsäädännössä ei ole armonaikaa, on suositeltavaa, että hakemus jätetään ennen keksinnön tain mallin julkistamista. Muuten julkistamistoimenpiteestä saattaa muodostua este hakemuksen hyväksymiselle jossakin maassa, jossa suojaa halutaan ja jonka patentti- tai mallioikeuslainsäädäntö ei sisällä armonaikapykälää.

Eräiden maiden kuten Suomen mallioikeuslainsäädännössä on sääntö 12 kuukauden armonajasta (Grace Period). Myös yhteisömalliasetuksessa on sääntö 12 kuukauden armonajasta. Lista maista ja niiden patenttihakemuksiin liittyvistä armonajoista on katsottavissa osoitteesta
http://www.wipo.int/export/sites/www/scp/en/national_laws/grace_period.pdf.

Pyytämällä etuoikeutta ensimmäisestä jätetystä patentti-, hyödyllisyysmalli- tai mallihakemuksesta myöhemmin jätettävää hakemusta varten saadaan se etu, että myöhemmin jätetty hakemus katsotaan jätetyksi samana päivänä kuin ensimmäinen hakemus.

Patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksissa etuoikeusaika on 12 kuukautta. Etuoikeusvuoden aikana jätetty patentti- tai hyödyllisyysmallihakemus nauttii etuoikeutta vain siltä osin, mikä tulee ilmi alkuperäisestä patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksesta. Lisätty materiaali tutkitaan jälkimmäisen hakemuksen jättöpäivän tekniikan tason mukaan.

Myöhemmin jätettävää mallioikeushakemusta varten voi pyytää etuoikeutta ensimmäisestä mallioikeushakemuksesta, jossa mallille on ensimmäistä kertaa haettu suojaa, mikäli ensimmäinen mallioikeushakemus ja myöhemmin jätettävä mallioikeushakemus koskevat samaa mallia ja jos myöhemmin jätettävä mallioikeushakemus jätetään 6 kuukauden sisällä ensimmäisen mallioikeushakemuksen jättöpäivästä laskettuna.

Keksinnöllisyys tarkoittaa sitä, että keksinnön tulee erota olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Ero ei saa olla niin pieni, että keksintö on itsestään selvä alan ammattilaiselle. Patenttihakemuksen virastokäsittelyssä patenttiviraston tutkija selvittää ensin kussakin patenttivaatimuksessa kuvatun keksinnön uutuuden. Mikäli patenttivaatimuksessa kuvattu keksintö todetaan uudeksi, virastotutkija selvittää seuraavaksi, eroaako ko. patenttivaatimuksessa kuvattu keksintö oleellisesti tunnetusta. Eurooppalaisen käytännön mukaan virastotutkija määrittää ensin ns. lähimmän tunnetun tekniikan, eli käytännössä julkaisun, joka on mahdollisimman lähellä tutkittavaa keksintöä. Tämän jälkeen hän määrittelee patenttivaatimuksessa kuvatun keksinnön ja lähimmän tunnetun tekniikan välisen eron ja formuloi ns. objektiivisen teknisen ongelman, jonka keksintö ratkaisee. Jos ratkaisu löytyy toisesta ennen patenttihakemuksen tekopäivää julkaistusta dokumentista, ja olisi ollut ilmeistä yhdistää näiden kahden julkaisun opetus, keksintö ei ole keksinnöllinen. Euroopassa virastotutkija voi yhdistää keksinnöllisyystutkimuksessaan normaalisti vain kaksi julkaisua. Yhdysvalloissa on tyypillistä, että virastotutkija ketjuttaa useita julkaisuja.

Teollisesti käyttökelpoinen tarkoittaa sitä, että keksinnön on oltava luonteeltaan tekninen ja ratkaistava jokin tekninen ongelma. Patentoitavan kohteen pitää olla menetelmä, laite, tuote tai uusi käyttötapa. Pelkkää ideaa tai teoriaa ei voi patentoida. Keksintö tulee myös kuvata patenttihakemuksessa sillä tarkkuudella, että patenttihakemuksen alan ammattilainen pystyy toteuttamaan keksinnön. Sana teollinen on ymmärrettävä laajasti. Se käsittää tavanomaisen teollisuuden lisäksi esimerkiksi kaupan, puutarhanhoidon ja kalastuksen.

Toimintavapausanalyysillä pyritään varmistamaan, ettei tuote, menetelmä, käyttö tai niiden osa loukkaa kolmansien oikeuksia niissä maissa, joissa tuotetta tai laitetta myydään, käytetään tai valmistetaan. Toimintavapausanalyysissä (Freedom to Operate, FTO) verrataan esim. omaa markkinoille menossa olevaa tuotetta sellaisten patenttien tai vireillä olevien patenttihakemusten patenttivaatimuksiin, jotka koskevat samankaltaisia tuotteita ja niiden valmistusmenetelmiä. Toimintavapausanalyysi on tehtävä maakohtaisesti, sillä samasta keksinnöstä myönnettyjen patenttien vaatimukset voivat olla eri maissa hyvinkin erilaisia.

Uutuus tarkoittaa sitä, että keksinnön tulee olla uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen kuin patenttia on haettu. Keksintö ei ole uusi esimerkiksi silloin, kun patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa kuvatun keksinnön kaikki tekniset piirteet tulevat esille yhdestä julkaisusta, joka on tullut julki ennen patenttihakemuksen tekopäivää. Uutuudeneste voi olla myös keksijöiden oma tieteellinen julkaisu, konferenssiabstrakti tai suullinen esitys. Vaikka uutuuden este voi olla myös suullinen esitys tai julkinen käyttö tai näytteillepano, patenttihakemuksen virastokäsittelyssä tulee esiin yleensä vain keksintöön liittyvää kirjallista materiaalia. Mikäli ennen patenttihakemuksen vireillepanoa ei ole tullut esiin yhtäkään julkaisua, josta tulisi ilmi kaikkia patenttivaatimuksissa kuvatun keksinnön teknisiä piirteitä, niin keksintö on uusi. Täten se, että yksikin tekninen piirre puuttuu, riittää uutuuden saavuttamiseksi. Mikäli keksintö on tullut esiin keksijöiden omassa julkaisussa, patentti voi olla kuitenkin vielä saatavissa niissä maissa, joiden patenttilainsäädäntöön on määritelty armonaika (grace period).

Uutuustutkimuksen tarkoituksena on selvittää keksinnön tekniikan taso ennen patenttihakemuksen jättämistä patenttivirastoon. Uutuustutkimuksessa keksintö analysoidaan ja keksinnöstä laaditaan alustava vaatimusasetelma. Tämän jälkeen vaatimusasetelman perusteella tehdään tietokantahakuja, joissa pyritään löytämään keksintöön läheisesti liittyvät julkaisut. Löydetyt julkaisut otetaan huomioon patenttihakemusta laadittaessa. Mikäli yksi tai useampi uutuudeneste löytyy, patenttihakemusta tulee joko muokata huomattavasti alun perin suunnitellusta tai jopa jättää hakemus laatimatta.